Aktivoitumista..

Blogin pitäminen osoittautui harvapäiselle ihmiselle haastavaksi.Salasanat ym. ovat joskus kovin hankalia. Mutta nyt on kaikki kunnossa ja on aika esitellä pieni keväinen kunnostustyömme - 50-luvun astiakaappi!

Idea moisesta kaapista on itänyt jo pitkään, mutta vihdoin siitä tuli totta, kun kaapin osat löytyivät kokelasanoppilasta. Osat olivat melko heikossa kunnossa, mutta koska puuosat olivat ehjät, kannatti työhön ryhtyä.

Puolitoista kuukatta kestänyt remonttimme on nyt ohi. Seuraavissa merkinnöissä sitten tuloksia..:)

Huh-heijaa!

Remontti alkaa olla loppusuoralla, enää pöytää vailla. Blogin päivittäminen ei ole ollutkaan niin vaivatonta kuin kuvittelin: salasanojen unohtaminen, kuvien tallentaminen ja erityisesti ottaminen...puuh!

Tässä kuitenkin hiljalleen päivittelen "ennen"- ja erityisesti niitä "jälkeen"-otoksia.

Ensin puhkaistiin seinä eteisestä olohuoneeseen. Ennen tätä kuvaa tässä paikalla sijaitsi tammenvärinen, pronssipeilinen eteiskaapisto, joka oli niin iso, ettei siitä saanut ymmärrettävää kuvaa.

Sitten leppäovinen keittiö (kuva aiemmassa blogimerkinnässä) sai kyytiä, tässä kuvia vaiheista.

Astianpesukoneen asennus käynnissä.

Jääkaappi ja pakastin saivat uuden sijainnin muurin läheisyydestä.

Upouusi keittiö!

Kuvaillaan lisää taas, kun kerran salasanat ja kuvien tallennus on nyt kunnossa!

Palaamisiin,
Mira

Hillitöntä remppaa!

Ostimme kuluvan vuoden toukokuussa hirsitalon, joka on alunperin rakennettu vuonna 1928. Perusteellisesti talo on pistetty uusiksi vuonna 1995 ja 2003. Nyt minä ja avomieheni, talon uusina omistajina, haluamme antaa talolle oman kädenjälkemme. Näin ollen kyytiä saavat mm. keittiö ja kaikki pinnat koko talosta.

Tältä talo näytti talvella, kun tulimme ensimmäistä kertaa sitä katsomaan. Pahoittelut tummasta kuvasta, valoitukselle emme vaan voineet mitään...

Ensimmäisenä kyytiä sai alla olevassa kuvassa näkyvä kaarimainen oviaukko, josta isokokoinen mies ei olisi mahtunut sisään (meillä ei sellaisia asu), ja joka toi etäisesti mieleen 90-luvun kuumimmat pizzeriat.

 Olohuone kaariovinsuineen

Näky portaikossa toi mieleen lapsuuden mökkikesät mäntyisine portaineen ja puisine paneeleineen. Näimme portaikossakin kuitenkin mahdollisuuksia, sillä ei ole mitään, mitä valkoinen maali ei korjaisi.

Les portaat 1.

Les portaat 2 (huom. porrasmatot).

Alakerrassa olevaa tilaa perhe, jolta talon ostimme, oli käyttänyt makuuhuoneena. Koska meitä taloon muutti kaksi, eikä kellaritilaa saisi muutoinkaan käyttää tässä tapauksessa makuuhuoneena, päätimme tehdä tilasta saunan jälkeisen vilvoittelutilan eli vilpolan.

 Kellarin makkuuhoone

 Jostain syystä talossa oli viehdytty myös mintunvihreään väriin. Tähänkin lääkkeeksi päätimme käyttää ystäväämme `Valkoista Maalia`.

Mintunvihreä takka. 

Keittiö koneineen oli talossa vuodelta 1995. Päätimme antaa koko keittiölle kyytiä.

Kohta entinen keittiö.

Tässä blogissa käydään läpi meidän hillittömältä tuntuvaa urakkaa.. Parhaani mukaan koetan saada aikaiseksi ennen ja jälkeen-kuvia talostamme projektin edetessä.


Tässä loppuun vielä jotakin, mistä ei ennen-kuvaa voi saada. Avomieheni nikkaroi talomme eteen talon vapautumista odotellessaan ensitöinään pikkuruisen roskakatoksen, joka toistaa talon värimaailmaa. Näppärä kaveri, jäisi itseltäni tekemättä..

The roskiskatos à la Piit!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, nyrkkipaja odottaa tekijäänsä!